Saharan eteläisen Afrikan ruokakulttuuri

Saharan eteläisen Afrikan ruokakulttuuri

Afrikan ruokakulttuuri tuo äkkiseltään mieleen mausteiset ruuat, padat ja grillit. Hiiligrillit ovatkin edelleen varmasti isoimman kansanosan pääsääntöinen ruuanvalmistusväline, mutta muuten tuon valtavan maanosan sisälle mahtuu paljon variaatiota sille, miten ruoka valmistetaan ja mitä se sisältää. Afrikkalaisesta ruuasta puhuttaessa ei myöskään voi puhua pelkän ruuan kautta, vaan siihen liittyy olennaisena osana ruokakulttuuri ja tavat, jotka poikkeavat isosti suomalaisista tavoista ja tottumuksista, joita ruokaan liittyy.

Ruuan valmistus, ateriointi, kaikki perustuu vuosisataisiin, jopa tuhantisiin perinteisiin, jotka edelleen elävät vahvoina eri Afrikan maiden keittiöissä. Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että oikeastaan koko lämpimän ruokakulttuurin kehto lepää Afrikassa. Kuten usein keksinnöt syntyvät vahingossa, myös ruuan kypsennyksen kerrotaan saaneen alkunsa siitä, että erään metsästysretken päätteeksi lihankimpale joutui vahingossa nuotioon. Metsästäjät hämmästyivät sen muuttunutta makua ja koostumusta. Tästä alkoi kehitys, joka on levinnyt ja jalostunut tähän päivään saakka.

Eteläisen Afrikan ruoka – erot ja yhteneväisyydet

Usein afrikkalainen ruoka jaetaan itäisen, läntisen ja eteläiseen/keskiseen alueeseen, mutta tässä kappaleessa pyrin hakemaan ennemminkin yhtäläisyyksiä, joita afrikkalainen ruoka yleisemmin tarjoaa. Toisaalta erojakin löytyy ja on maita, joiden ruoka ei muistuta juuri millään tavalla muiden maiden makumaailmaa. Tätä yksilöllistä linjaa edustaa parhaiten Etiopia.

Etiopialla on pitkät juuret makujensa historiassa. Yksi syy etiopialaisen ruuan uniikkiuteen liittyy varmasti siihen, että se on ainoa maa Afrikassa, jota ei ole onnistuttu kolonalisoimaan. Siirtomaaherrojen poissaolo on taannut sen, että Etiopia on voinut säilyttää täysin omat perinteensä ja maut, jotka ei kumarra ketään tai mitään. Etiopialaisen aterian pohjana toimii hapan injera leipä. Tämä lättymäisen muodon omaava ohut leipä saa makunsa erityisestä teff-jauhosta. Teff-kasvi kuuluu hirssiviljojen sukuun ja sen maku on makeahko jopa pähkinäinen. Lisukkeensa injera saa erilaisista paksuhkoista kastikkeista ja muhennoksista, jotka sisältävät valtavan määrään pitkään haudutettuja vihanneksia, mutta myös lihaa tai kanaa.

Yleisestikin mantereella käytetään runsaasti kasviksia ja etenkin juureksia. Maissi on yleinen vilja, josta tehdään jauhoa. Afrikkalainen lautasmalli rakentuukin perinteisesti jonkun kasvin jauhoista valmistetun, muovailtavan ”keon” ympärille. Tärkkelyspitoisen keon ympärille kerääntyy niin kasviksista kuin lihasta, kanasta ja kalasta valmistettuja kastikkeita tai muhennoksia (soup). Oikeastaan proteiinin lähde määräytyy paljolti alueesta. Samoin mausteiden käyttö määräytyy maantieteellisen sijainnin, mutta myös siirtomaa-aikojen mukaan. Rannikkomaissa ympäri mantereen käytetään luonnollisesti mereneläviä enemmän, mantereen keskiosassa lihalla taas on suurempi osuus. Mutta toki poikkeuksiakin on, esimerkiksi Malawi, jossa kolmas osa maan pinta-alasta on järveä, saa täydennystä lautaselleen kalojen muodossa.

Kulttuuri on erottamaton osa afrikkalaista ruokaa

Kulttuuri on erottamaton osa afrikkalaista ruokaa

Jos afrikkalaisilta itseltään kysytään heidän ruokakulttuuristaan, he eivät välttämättä itse näe sen erityispiirteitä. Erityisyys näkyykin parhaiten pailaamalla sitä vaikkapa suomalaiseen kulttuuriin. Ensimmäinen ja näkyvin asia on yhteisöllisyys. Keittiö ei ole yhden ihmisen valtakuntaa, vaan ruoka valmistetaan ja nautitaan aina yhdessä. Jos talonväkeä ei ole tarpeeksi (yleensä on) omasta takaa, ruokailu tapahtuu esimerkiksi naapureiden kanssa yhdessä. Säntilliselle suomalaiselle voi tulla myös yllätyksenä se, että aikoja tai määriä kuin lämpötilojakaan ei erityisemmin mittailla vaan kaikki perustuu tuntumaan. Mausteet ja maut syntyvät ikään kuin luonnostaan ikiaikaisia perinteitä vaalien. Ruoka syödään pääsääntöisesti käsin.

Erityisesti länsimaisesta näkökulmasta katsoen, afrikkalainen ruoka edustaa nykypäivän ruokatrendiä, sillä niin ikään kausi- ja lähiruoka on olennainen osa afrikkalaista ruokaa. Myös kestävä kehitys on läsnä; hyönteisten käyttö proteiinilisänä on täysin luonnollista monessa maassa. Pakkauksia tai muuta ylimääräistä materiaalia ei käytetä, koska ruoka ostetaan tuoreena ulkotoreilta. Ekologista! Valtaosa mantereella syödystä ruuasta on siis itse tuotettua tai vuoden kierron mukaan kasvanutta. Hyönteisiä on kautta aikojen käytetty ravinnon lisänä. Yksi kiinnostava asia on, että ruoka on pääsääntöisesti gluteenitonta, joten se ei voisi paremmin sopia länsimaisten ruokatrendien huipulle.

Liittyvä postaus